Anneliina Koskinen: Hyvin vanhaa musiikkia – ja ehkä heviä

Anneliina Koskinen: Hyvin vanhaa musiikkia – ja ehkä heviä

– Isona minusta tulee Yön kuningatar, mietti sopraano Anneliina Koskinen lapsena Savonlinnan oopperajuhlilla. Muusikon ura ei kuitenkaan ollut hänelle itsestään selvä. Kielentutkijaksi lukioaikana tähdännyt laulaja päätyi lopulta Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan solistista laulua.

Nykyään Turussa asuva Koskinen on monipuolinen muusikko, jonka erikoisalaa on vanha musiikki. – Musiikissa on aina kiehtonut erilaisiin rooleihin uppoutuminen sekä tarinat, joita musiikki välittää.

Erilaisten äänien ja sointien etsimisen myötä Koskisesta on muodostunut varsinainen keskiaikaisten instrumenttien moniosaaja. Soitinvarastoon on vuosien varrella kertynyt muun muassa kaksoisnokkahuilu, rebek, loriman-huilu sekä sinfonia.

– Klassinen äänenmuodostustapa tuli minulle tutuksi jo lapsena, kertoo Koskinen perheensä musiikkiharrastuksesta. Kouvolassa asustaneen perheen Laulu-Akatemiassakin opiskellut isä sekä kuorossa laulava hammaslääkäriäiti toimivat esimerkkeinä. Kolmevuotiaana Anneliina Koskinen sai ensimmäisen soittimensa, viulun. Hän aloitti viulunsoiton opiskelun musiikkiopistolla 8-vuotiaana, ja pari vuotta myöhemmin mukaan tuli myös nokkahuilu.

Laulutunnit Anneliina Koskinen aloitti lukioikäisenä ja osallistui Kouvolan oopperaluokan myötä myös oopperaproduktioihin. Niissä koetun innostuksen myötä laulusta tuli lopulta pääinstrumentti. Monien vaiheiden jälkeen nuori laulaja uskaltautui lopulta myös Sibelius-Akatemian pääsykokeisiin.

– Opiskeluvuosina tutustuin vanhan musiikin maailmaan ja olin mukana monenlaisissa vanhan musiikin yhtyeissä, muistelee nykyään Turun Vanha Musiikki ry:n puheenjohtajana toimiva Koskinen.

Unelmana debyytti hevilaulajana

Musiikin vastapainona Anneliina Koskinen harrastaa muun muassa ikonimaalausta. – Se on opettanut minulle sitkeyttä ja kärsivällisyyttä, pohtii Koskinen maalausharrastustaan.

Vanhan musiikin vastapainona on myös muuta musiikkia. Uusimpana haasteena Anneliina Koskinen on aloittanut sähköbasson soiton ja perustanut kantribändin. Koskisen unelmana on myös jonakin päivänä tehdä debyytti hevilaulajana. – Olisi aivan mahtavaa osata laulaa niin kuin hevilaulajat. Kovaa mutta kuitenkaan ääntä vaurioittamatta, Koskinen hehkuttaa.

Myös jatko-opinnot ovat vielä tulevina vuosina mahdollisia, mutta tällä hetkellä Linna muusikko -projekti, opetustyö sekä keikkailu työllistävät täysipäiväisesti. – Ehkäpä vielä joskus, toteaa Anneliina Koskinen tohtorintutkinnon suorittamisesta. Aihe väitöskirjaa varten on kuitenkin jo selvillä: 1100-luvulla Saksassa vaikuttanut kirkkomuusikko Hildegard Bingeniläinen.

Markus Salovaara

Etusivulle

Kommentoi tarinaa